Meri kaikkina vuoden aikoina ja joka säällä. Se on koko Hotin nelihenkiselle perheelle suoranainen sielunmaisema. Jokin aika sitten perheen äidin Sanna-Marin vanhemmat luopuivat Hottien ahkerasti käyttämästä kesämökistä ja keskittyivät pelkästään veneilyyn. Muutama vuosi ilman merellistä kiintopistettä tuntuivat lähes ahdistavilta, minkä vuoksi lopulta päätettiin etsiä omaa kesämökkiä Kuivalahdelta, meren rannasta.

– Mökki oli tullut myyntiin myöhään tiistai-iltana ja näimme ilmoituksen keskiviikkoaamuna. Soitimme samantien välittäjälle ja ostimme sen näkemättä. Mökin kunnolla tai koolla ei itse asiassa ollut väliä. Toiveena oli vain, että paikka olisi kaunis, tie veisi perille ja olisi kunnan vesi ja sähkö, Sanna-Mari kertoo.

Pienessä mökissä oli vain muutama huone, ulkohuussi, sisään tuli kylmä vesi ja kuumaa saatiin padassa lämmittämällä. Tonttia kauppaan kuului yhteensä noin 7000 neliötä.

– Alkeelliset olosuhteet eivät meitä haitanneet. Ensimmäisenä vuonna asuimme 35-neliöisessä mökissä koko kesän ja vuosi vuodelta aika vain piteni, kunnes asuimme siellä pidemmän aikaa vuodesta kuin isossa omakotitalossamme Eurajoella, perheen isä Mika Hotti naurahtaa.

Ensin ajatuksena oli rakentaa paikalle ympärivuotiseen käyttöön soveltuva mökki, mutta asiaa tarkemmin pohdittaessa, ei ollut mitään järkeä ylläpitää kahta taloa. Siispä kirkonkylällä sijaitsevasta kodista päätettiin luopua kokonaan ja ryhtyä rakentamaan uutta kotia kesämökkitontille.

Uusi koti tutulta talotoimittajalta
Perheen edellinen koti oli ollut Jukkatalo ja se oli rakennettaessa sekä asumisaikana vakuuttanut laadullaan. Joten oli luonnollista kääntyä saman yrityksen puoleen, kun pohdittiin uuden talon mallia.

Kun edellinen rakennettiin lähes kokonaan itse, nyt talon valmiusasteeksi valittiin Jukan Sisustaitse-talotoimitus. Taloa ryhdyttiin suunnittelemaan alusta alkaen loppuelämän kodiksi, jonka vuoksi pintamateriaaleihin haluttiin satsata hiukan enemmän. Valittu toimitusmuoto toki tulisi hiukan kalliimmaksi ja teetti enemmän töitä, mutta siihen perhe oli valmis satsaamaan.

Talon koko määräytyi tontin rakennusoikeuden mukaan. – Tontille ei saanut rakentaa neliötäkään suurempaa asuinrakennusta, joten hyödynsimme parhaamme mukaan käytettävissä olevat neliöt.

Pohjaa hiottiin yhdessä Jukkatalojen Porin edustajan Sari Uusitalon kanssa sopivaan muotoon. 105-neliöiseen kotiin on saatu mahtumaan kaikki tarvittava, yhteensä kodissa on asuintiloina kolme makuuhuonetta ja koko talon päädyn levyinen yhtenäinen keittiö-ruokailutila-olohuone. Tässä kodissa on todistettu, että neliömäärät eivät aina kerro koko totuutta kodin käytettävyydestä. Sanna-Mari muistaa miten edellisen 125-neliöisen kodin yläkerran keskiaulaa ei käytetty juuri koskaan ja tilat tuntuivat huomattavasti tätä nykyistä ahtaammalta.

– Halusimme tänne suuren avotilan, jossa voimme istua iltaa ystävien kanssa ruokapöydän ääressä. Ehtona oli, että siihen täytyy mahtua ainakin 12 hengen ruokapöytä. Rajatun neliömäärän vuoksi jouduimme supistamaan hiukan lasten makuuhuoneiden koosta, pariskunta muistelee suunnitteluvaihetta.

Itse tiloja käyttävät nuoret eivät tunnu kuitenkaan olevan huoneidensa niukasta neliömäärästä lainkaan pahoillaan. Huoneissa kun mahtuu nukkumisen ja oman työpöydän ohella myös oleskelemaan kavereiden kanssa, mikä on tärkeintä.

Saariston väreissä
Uuden talon myötä kodin tyyli- ja sävypaletti selkiytyivät.

Nyt värimaailma on hyvin graafinen: mustaa, valkoista ja puuta. Kaikki nämä värit toistavat luonnon omia sävyjä.

– Edessä avautuu ikkunoista joka päivä uusi taulu, emme halunneet kilpailla sisätiloilla sen kanssa, Mika muistuttaa.

Vinkkejä sisämateriaalivalintoihin napattiin myös vierailulla asuntomessuilla. Yhdessä kohteessa nähtiin puuverhoiltu sisäkatto, joka toi Sanna-Marille mieleen oman mummolan.

Siitä innostuneena pitkään eteiseen päätettiin asentaa samankaltainen. Nyt mustaksi maalattu eteiskäytävä ja puupaneloitu katto ohjaavat katsetta heti ulko-ovelta eteenpäin suoraan kohti ikkunoista avautuvaa merimaisemaa.

Puuta on käytetty kodissa muuallakin yksityiskohtina, kuten vanhempien makuuhuoneen päätyseinä on rimoitettu ja keittiön yläkaapit ovat puuviilupintaiset.

Laatat valittiin laattamateriaaliksi monesta eri syystä.

Perhe kokkaa niin paljon, että keittiöön haluttiin aivan ehdottomasti laattalattia. Kun eri lattiamateriaalien rajanveto avotilassa osoittautui liian vaikeaksi päätökseksi, ryhdyttiin pohtimaan vaihtoehtoa koko kodin lattiapintojen laatoittamisesta mahdollisimman yhtenäisen vaikutelman saamiseksi.

Saaristosta napattiin myös ulkoverhoilun musta väri.

– Olimme veneellä ja katselimme saariston rakennuksia. Ihastuimme tummasävyisiin taloihin ja siihen, miten ne maastoutuivat ympäristöönsä. Puuterassi taas toistaa rannan kaislikon värejä.

Juhlia uudella terassilla
Hottien rakennusprosessi eteni suhteellisen nopealla aikataululla. Toukokuussa 2017 Jukan asentajat kokosivat seinäelementit viikossa pystyyn ja jo elokuun puolessa talo oli levypinnalla sisätiloiltaan ja se luovutettiin perheelle loppuviimeistelyä varten. Siitä jatkettiin omin voimin kirvesmiehen avustuksella.

Oman työn ohessa, ja etenkin syksyn pimetessä, rakentaminen ryhtyi pitkän päälle tuntumaan väsymyksenä. Vaikka kertaakaan ei pariskunnalla tullut matkan varrella mieleen, edes kello kaksi yöllä touhutessaan, ettei rakentamiseen olisi pitänyt ryhtyä. Jälkikäteen ajateltuna syksy ja työmäärä hitsasi perhettä entistä enemmän yhteen.

Uuteen kotiin päästiin muuttamaan sopivasti ennen juhlakautta, heti marraskuun alussa.

Rankka vuosi tuntuu jo lyhyehkön asumisen jälkeen pyyhkiytyneen perheen mielestä melkein kokonaan. Kodista tuli juuri toiveiden mukainen ja joka päivä ikkunoista ulos katsoessa Hotit muistavat, miksi koti rakennettiin juuri tähän paikkaan. Lisäksi positiivisen mielenlaadun omaavina perheellä on katse jo tulevassa.

– Meidät tunnetaan kovina juhlien järjestäjinä ja täällä on tilaa nyt aiempaa enemmän. Olimme jo viime juhannuksena täällä keskellä rakennustyömaata juhlimassa. Nyt tulevana kesänä juhannusjuhlat pidetäänkin sitten erityisen pitkän kaavan mukaan!

Juttu julkaistu Suuri Talo Extra -lehdessä 1/18