Nina oli haaveillut jo kauan uudesta keittiöstä ennen kuin vajaa vuosi sitten pistettiin toimeksi. Aiempikin keittiö oli periaatteessa ihan kelpo kunnossa, sillä yli 25 vuotta palvellutta keittiötä oli kertaalleen pinnoiltaan siistitty.

– Mutta minä unelmoin jopa uuden keittiön raikkaasta tuoksusta ja puhtaista pinnoista! Nyt vaan oli myös näiden tilojen vuoro uudistua perinpohjaisesti, Nina kertoo.

Tattarin perhe asuu Ninan isoisän peruja olevassa rintamamiestyylisessä omakotitalossa, joka on rakennettu 1960-luvun taitteen molemmin puolin. Nina on muuttanut tähän kotiin jo vuonna -93, jolloin edellinen täydellinen keittiöremontti tehtiin. Vuosien saatossa elämäntilanteet ovat muuttuneet, ja lapsetkin ovat jo kasvaneet aikuisiksi. Taloa on hiljakseen remontoitu pala kerrallaan vastaamaan tämän päivän vaatimuksia ja toiveita. Pariskunta kuvailee itseään koti-ihmisiksi ja siksi tämän koko suvulle rakkaan paikan kunnostamiseen haluttiin satsata.

Remontti haluttiin tehdä perustuksia myöten. Pelkkä kaapistojen uusiminen ei riittänyt, myös toimintojen sijoitteluun ja materiaalivalintoihin kaivattiin nyt uutta näkemystä.

– Suurehko keittiötila oli jakautunut kahteen erilliseen osaan ja siinä oli paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, Nina kertaa lähtötilannetta.

Apuun kutsuttiin aiemmista remonteista tuttu luottoammattilainen, sisustussuunnittelija Sanna Heinonen Salon Sisustus ja Tapetti Oy:sta.

Tyylillisesti muuhun kotiin yhteensopiva

Suunnittelu aloitettiin toiveiden ja tarpeiden kartoituksella.

Paljon kokkaava perhe halusi tilan ja kaapistot toiminnoiltaan käytännöllisemmiksi, myös suurikokoinen saareke oli toivelistalla. Tilaa tarvittiin sekä toiminnoille että oleskelulle, sillä Ninan ja Kimmon koti on koko suvun kokoontumispaikka. Hyvin usein ruokapöydän ääreen kokoontuu myös perheen neljä, jo omillaan asuvaa lasta poika- ja tyttökavereineen, sekä isovanhemmat.

Lisäksi suunnittelussa ennakoitiin keittiön toimivuutta myös sitten, kun ikää tulee lisää.

– Perinteiset alakaapit haluttiin vaihtaa leveisiin vetolaatikoihin, joista tavarat löytyvät helposti ilman kaappien syvyyksiin sukeltamista ja kyykistelyä. Halusin myös seinille 50-lukuhenkisen, kuviollisen tapetin ja vanhantyyliset vetimet kaapistoihin. Kimmo toivoi etenkin laadukkaita materiaaleja ja tasokkaita kodinkoneita.

Tyylin tuli sopia yhteen tunnelmallisen kodin muiden tilojen kanssa. Siksipä kalusteiden muotokieleen toivottiin ripausta 50-lukulaista retrohenkeä, joka yhdistyisi myös kauniisti pariskunnan säilyttämiin vanhoihin esineisiin ja huonekaluihin, joille toivottiin löytyvän oma paikkansa uudistuneesta keittiöstä.

Sisustussuunnittelija Sanna keskittyi työssään keittiön ja samaan aikaan remontoivan wc:n tilasuunnitteluun, sekä materiaalivalintoihin. Myös remontin tekijä Mari Pallonen Oy oli tuttu talon aiemmista remonteista.

Nina ja Kimmo kartoittivat yhdessä Sannan kanssa keittiömallistoja ja lopulta pyydettiin alustavat tarjoukset neljältä eri toimijalta. Pisimmän korren vei kotimainen ja paikallinen Avance, sen laadun ja täydellisen muunneltavuuden vuoksi.

– Avancen palvelu, laatu ja joustavuus on ollut täyden kympin arvoista!

Keittiökalustesuunnittelijana Avancella toimi Meri Malka-Lindström.

– Alun perin kaapistojen rungoiksi ja ovien väriksi ajateltiin jotakin värillistä, mutta sitten olin jo päätymässä takaisin turvalliseen valkoiseen. Meri ja Sanna kuitenkin rohkaisivat meitä valitsemaan ainakin värilliset ovet. Harmaa, musta tai puunvärinen ei tuntunut tyyliseltämme, mutta kun he ehdottivat hennon vihreää, se olikin yllättävän kaunis väri.

Ensimmäisessä vaiheessa keittiö oli kaksivärinen: valkoinen runko ja vihreät ovet, mutta lopulta päädyttiin kokonaan yksiväriseen vihreään.

Vaikka tyyli on 50-lukua mukaileva, on kalusteiden viimeistelyssä, materiaaleissa ja toiminnallisuudessa hyödynnetty alan viimeisintä tekniikkaa. Suuretkin laatikostot liukuvat painavinakin keveästi auki ja kiinni, kiitos niiden toimintavarmojen Hettichin saranoiden. Maalatut mdf-ovet on upotettu runkoon ja tyylin viimeistelevät jalavapuiset vetimet. Työtasot ovat kulutusta kestävää, puuviilureunanauhallista laminaattia, poikkeuksena saareke, jossa materiaali on oksatonta amerikan jalavaa.

Tila hahmottuu selkeämmäksi

Keittiö levittäytyy Sannan piirtämissä suunnitelmissa koko huonetilaan.

L-mallisena tila rajautuu toiselta puolelta ruokailuhuoneeseen ja toiselta eteisaulaan.

Ruokailutilan viereinen osa on katseilta piilossa, joten sinne sijoitettiin vesipiste toiveiden mukaan ikkunan ääreen, ja siihen selän taakse vastakkaiselle puolelle suuri ILVE:n Majestic kaasuliesi/uuni. Siitä on nopea nostaa valmis ruoka liedeltä tarjolle ja likaiset astiat taas takaisin astianpesukoneeseen.
Toinen puoli keittiöstä näkyy aina eteisaulan kautta kulkiessa ja kotiin tullessa, joten tätä tilaa rauhoitettiin toiminnoiltaan ja siihen sijoitettiin kaunis saareke huoneen keskipisteeksi.

Perheen toiveet runsaista säilytystiloista toteutuivat, kun huoneen takaseinälle piirrettiin seinästä seinään vetolaatikollisia alakaappeja. Perinteiset yläkaapit jätettiin siltä puolen kokonaan pois, mikä pitää kokonaisuuden ilmavana.

Matkan varrella koettiin oikeastaan vain muutama suurempi haaste.

Nina ja Kimmo olisivat halunneet keittiöön puuhellan, mutta nuohoojan tarkistuksessa ilmeni, ettei sitä ollut mahdollista toteuttaa. Samoin saarekkeen päädyssä olevan kantavan pylvään poisto olisi nostanut kustannuksia hyvin paljon, joten sen kanssa vain päätettiin elää jatkossakin. Purkutöissä huomattiin vielä, että lattia on pakko levyttää tasaiseksi ennen uuden vinyylilattian asennusta. Se toi ylimääräistä työtä ja kuluja, mutta yllätykset ovat vanhojen talojen remonteissa mieluumminkin sääntö kuin poikkeus.

Lopputulos ennakoitua ihanampi

Nina ja Kimmo kiittelevät onnistunutta remonttia ja sen tekijöitä.

Pariskunta itse ei juurikaan osallistunut remontointiin tilojen suunnittelun jälkeen, projektinjohtokin oli Sannan käsissä. Luotettavat toimijat takasivat remontin edistymisen sovitusti.

Kun tilat lopulta viime syksynä valmistuivat, oli lopputulos enemmän kuin mieluinen.

Keittiö koki mittavan muutoksen, mutta myös samaan aikaan remontoidun pienen wc-tilankin ilme muuttui täydellisesti. Nyt tilan yksi seinä on kaunista kuviotapettia, kattovalaisimena kimmeltelee kristallikruunu, wc-istuin on modernisti seinäasenteinen ja lattialle asennetut, currynkeltaiset hunajakennolaatat ilahduttavat joka kerta siellä käydessä.

Nina muistaa vielä erään keskustelun Sannan kanssa materiaalivalintoja tehdessä.

– Hän sanoi, että uudistetuissa tiloissa pitäisi kokea jonkinlainen wow -elämys – silloin olemme onnistuneet. Ja nyt, kun kaikki on valmista, minulle tulee se tunne joka kerta, kun tulen keittiöön. Voiko olla totta, että omistamme näin ihanan keittiön?!